Tiistaiaamuna heräsimme samanlaiseen puolipilviseen keliin kuin mitä New York oli meille tähänkin asti näyttänyt. Kirjauduimme hotellista ulos ja menimme taksilla lentokentälle. Hotellin palvelua ei voi tosiaan muuta kuin kehua, ja taksinkin varasimme edellisenä iltana respasta valmiiksi. Lentokentällä olimme hyvissä ajoin, ja otimme hieman evästä. Maistoin reissun ekan pirtelön tässä kohtaa. Lensimme Delta Airlinesilla Chicagon O'Hare-kentälle. Hotellille taas taksilla, ja tällä kertaa kuljettaja oli juttutuulella. Hän kertoi meille äitinsä olevan Kroatiasta kotoisin, ja että oli todella kiinnostunut Euroopasta ja matkustelusta ylipäänsä. Tiesi missä Suomikin oli. Hän esitteli meille Chicagon isoimpia nähtävyyksiä taksimatkan varrelta. Jätimme vähän isomman tipin tälle mukavalle kuljettajalle.

Hotellimme oli nimeltään Raffaello. http://m.chicagoraffaello.com Hotellilla olimme noin puoli neljän aikaan, ja ensin näytti siltä, että joutuisimme odottamaan huonetta vielä tunnin, mutta respan virkailija ehdotti upgreidausta sviittiin, jonka saisimme heti käyttöön. Suostuimme, yllättäen... Hotellimme sijaitsi mahtavan shoppailukadun Magnificent Milen vieressä. http://www.themagnificentmile.com Samoin ihan vieressä oli Hancock Center. http://www.johnhancockcenterchicago.com  Tiistai oli tarkoitus ottaa aika rauhallisesti, siis kaupassakäyntiä, syömistä jne. Kävimme läheisessä ostoskeskuksessa Mity Nice -nimisessä ravintolassa, ja mä sain ihan superhyvän hampurilaisen. http://www.mitynicechicago.com/

Illalla kävimme hotellimme "aulabaarissa", joka sijaitsi 18. kerroksessa. Ulkona oli vielä sen verran kylmä, ettei kattoterassilla oikein viihtynyt, mutta muuten oikein mukava kokonaisuus.Tiistaina juhlittiin St Patrick's Dayta, ja kävimme myös yhdessä irlantilaispubissa maistamassa vihreää olutta. Siiderinkin olisi kuulema saanut värjättyä vihreäksi, mutta jätin väliin.

Keskiviikkoon heräsin sitten orastavan flunssan kanssa. Keskiviikkona oli tarkoitus päästää sisäiset shoppailijamme irti kävelemälle Magnificent Milen kaupat läpi. Emme lopulta edenneet metreissä kovinkaan pitkälle, mutta shoppailutulos oli mielestäni ihan kattava.

Nälkä aloi iskeä tässä vaiheessa, ja päätimme kokeilla Giordano'sia. Chicagon pizzoja oli kovasti kehuttu, samoin tätä kyseistä ravintolaa ja sen pannupizzoja. http://giordanos.com/ Pizzoista pienin vaihtoehto oli tarkoitettu kahdelle hengelle, mutta valitsimme jokainen omat pizzamme sillä ajatuksella, että loput voisi ottaa mukaan. Ja kyllä sitä mukaan otettavaa riittikin! Söin pizzasta neljä kertaa täyden aterian! Eurooppalaiseen makuun hieman turhan tuhtia tavaraa.

Tämän aterioinnin jälkeen päätimme kävellä Willis Towerille. Reitti kulki nyt Maginificent Milen ja Chicagon keskustan läpi, ja kävimme matkan varrella Chicago Blackhawksin myymälässä. Tässä kohdassa oli pieni läheltä piti -tilanne, kun pojat huomasivat, että meitä seuraa parin metrin viiveellä laitapuolenkulkijan näköinen herra, joka vaikutti kiinnostuneelta ostoksistamme. Painelimme ensimmäiseen vastaantulevaan bakeryyn sisään, ja tämä mies teki 90 asteen käännöksen toiselle kadulle. Muuten Chicago oli näyttänyt meille parhaimpia puoliaan, ja vaikutti oikein leppoisalta kaupungilta. (seuraavan kuvan henkilö ei liity tapaukseen)

Willis Towerista oli upeat näkymät Chicagon yli, ja olihan tämä vielä Empire State Buildingiakin korkeampi rakennus. Rakennuksen seinään oli tehty lasinen laatikko näköalapaikaksi. Itse en uskaltanu astua sen lasilattialle kuin yhdellä kengällä. Tämän jälkeen kävimme vielä Cloudgatella eli the Beanilla, ja sieltä kävelimme apteekin kautta hotellille nukkumaan.

Seuraavana päivänä alkaisi Route 66.

-Eeva