Tarkoitus oli lähteä liikenteeseen kohti Grand Canyonia heti aamusta, jo ennen auringonnousua. Edellisenä iltana kuitenkin päädyimme siihen, että kunnon yöunet tulevat tarpeeseen. Vähän tuo Flagstaffin motelli epäilytti, alue ei ollut se kaikkein mukavimman oloinen ja hotelli vaikutti muutenkin hieman heppoiselta. Onneksi kaikki sujui kuitenkin hienosti, ja saimme nukuttua. Ja tässä motellissa oli koko reissun paras suihku! Mahtavaa nimittäin, kun suihkusta tulee kunnolla vettä. Tässä alkuun päivän tiekuva-annos.

Ja sitten sitä Grand Canyonia. Tässä loppuu vähän sanat kesken, ei oikein kuvatkaan riitä. Upeeta, kertakaikkiaan. Mitkä maisemat ja mikä hiljaisuus. Huh.

Grand Canyonilla ajellaan pääosin autolla ja pysähdytään näköalapaikoilla. Yksi näköalapaikka oli vanha intiaanien majapaikka, ja sieltä löytyi nyt tämmöinen asukas enää.

Siirryimme myös eräällä pysähdyspaikalla kävellen (ainoina, muut käyttivät liikkumiseen bussia näiden etappien välillä) ja kesken matkanteon huomasimme tämän kaverin tien laidassa! Yllätys oli melkoinen.

Siinä se lepäili ja antoi meidän kuvata. Mietimme, että onko kaikki ihan kunnossa, mutta tämän lähemmäs ei meistä kukaan uskaltanut. Ajomatkalle kohti Flagstaffia oli lukemissamme blogeissa lupailtu peuroja, mutta emme päässeet bongaamaan. Ehkä ihan hyvä... Reitillemme osui myös Flintstones-kylä. Mä taisin olla eniten innoissani! Tämä kylä on varmasti joskus hienoimpina vuosinaan ollut vielä mukavampi nähtävyys. Nyt paikalla ei ollut kuin yksi toinen perhe meidän lisäksi. No, yleensähän sitä joutuu voivottelemaan jonoja, niistä ei täällä tarvinnut kärsiä.

Illan vietimme rauhallisesti ja aloimme jo varautumaan seuraavan päivän ajoon. Edessä olisi kunnon pysähdys ja poikkeama Route 66:lta: kolme päivää Las Vegasissa!