Mä olin ajovuorossa, kun lähdettiin ajamaan kohti Los Angelesia. Jännitti jo lähtiessä.
Oltiin Vegasissa tehty päätös, että Death Valley jäisi meiltä väliin, koska aikataulu ei millään anna periksi. Eero bongasi meille tältä nopeammalta pätkältä hauskan nähtävyyden.http://cms.sbcounty.gov/parks/Parks/CalicoGhostTown.aspx
Calicossa on ollut 1800-luvulla kaupunki ja hopeakaivos, mutta se on muuttunut kummituskaupungiksi myöhemmin. Nyt paikalle on tehty hauska nähtävyys pikkukahviloineen ja matkamuistomyymälöineen. Kaupungista löytyi myös kissa- ja koiratarvikemyymälä. Itselle tarttui mukaan pari saippuaa ja tuliaisia.
Pulloista tehty talo.
Jarmo tunnelmassa mukana.
Syötiin ravintolassa, joka oli myös tehty tunnelmaan sopivaksi. Ja paikasta sai tosi hyvän kasvishampurilaisaterian, nam. Ilmeisesti asiaan olisi kuulunut heittää pähkinänkuoret lattialle, mutta jotenkin sitä vaan ei kyennyt.
Masut täynnä takaisin tielle. Los Angeles lähestyy.
Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että rattia tuli puristettua aika lailla rystyset valkoisena tuskanhiki niskassa.
Mutta maalissa kaikki palkittiin.
Pieniä ongelmia oli motelliin saavuttaessa, kun parkkilappua ei löytynytkään huoneesta niinkuin piti. Toimisto oli tietysti kiinni, mutta saimme onneksi asiakaspalvelijan muutaman soiton jälkeen paikalle. Hieman omissa maailmoissaan tuntui olevan, mutta asia hoitui ja saimme auton parkkiin. Huonekin oli aika pettymys, olimme odottaneet ehkä kuvien perusteella vähän isompaa tilaa (liekö Vegasin huuruissa vielä), ja vietimmekin seuraavat 4 päivää huoneistossa, jossa kävelytilaa hädin tuskin oli sänkyjen viedessä koko alan. Onneksi oli katto pään päällä ja puhtaat lakanat. Illalla kävimme vielä syömässä läheisessä ravintolassa http://www.venicealehouse.com/. Hyvät sapuskat ja drinksut, sitten unten maille.
-Eeva
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.