Perjantaina mä pääsin rattiin. Aamutuimaan menin testaamaan autoa motellin parkkipaikalle, ja päästiin sen jälkeen tien päälle. Camry olikin yllättävän mukava ajella!

Minua erityisesti kiinnosti nähdä amishien elämää, niin paljon kuin sitä nyt yhden ajopäivän aikana pystyi näkemään. Suuntasimme siis Springfieldistä itään, kohti Arthuria. Arthurista olimme etukäteen katsoneet amishiravintolan nimeltä Yoder's Kitchen.http://yoderskitchen.net/ Matkalla näkyi peltoja ja lisää peltoja. Kerran ajelimme navigaattorin ohjeiden mukaisesti keskellä kahta isoa peltoa pienellä hiekkatiellä, mutta löysimme kuitenkin perille.

Pari kuvaa uskalsimme näpsäistä auton ikkunasta amisheista, ravintolassa kamerat pysyivät laukuissaan. Etukäteen oli tiedossa, että amishien ruokavalio pitää sisällään lihaisaa ja rasvaista ruokaa, ja listalta ei tosiaan löytynyt ainuttakaan kasvisvaihtoehtoa pääruokana. Ystävällinen tarjoilija kuitenkin auttoi minua valitsemaan sideordereista lihattomia vaihtoehtoja. Sitten takaisin tien päälle.

Mä olin vaikuttunut noista aakeista peltomaisemista, mutta muihin ne ei tuntuneet niinkään iskevän. Seuraava kohde meillä oli Henry's Rabbit Ranch. http://www.henrysroute66.com/ Tätä myymälää on pidetty useamman sukupolven ajan, ja 16 vuotta sitten kokonaisuuteen on lisätty pelastetut kanit. Kaneja on saatu läheiseltä löytöeläinkodista, ja niitä oli nyt vajaa 10. Yksi kaneista oli jo 10-vuotias, ja omistaja kertoi, että eräs jo edesmennyt kani oli auttanut asiakaspalvelussa "leimaamalla" kuitteja herkkuja vastaan. (kani oli opetettu tekemään hampailla reikärivistön kuitin reunaan) Mä olin arvatenkin aika liekeissä.

Pihalla oli sitten vanhoja Volkswagen Rabbitteja ja muuta vanhaa autotavaraa. Suomessa tuo Rabbit taitaa olla Golf-nimellä ollut?

 

Lopuksi kävimme katsomassa maailman suurimman ketsuppipullon, ja sitten hotellille lepäämään. Illalla kävimme vielä läheisessä ravintolassa syömässä. Pojilla oli järkyttävän kokoiset annokset, ja mä koostin taas sideordereista aterian. Hyvää coleslawta, papuja ja bataattiranskalaisia olivat.

Flunssan edelleen jatkuessa St Louisin suunnitelmat hieman muuttuivat. Jouduimme bluesin kuuntelun sijasta lepäilemään hotellilla sekä perjantai- että lauantai-iltana. Lauantaiaamusta kuitenkin jatkoimme sinnikkäästi nähtävyyksien katselua. Ensimmäisenä oli vuorossa Old Chain of Rocks -niminen silta.

Samalla tuli nähtyä Mississippi.

Sillalla oli samaan aikaan joku lapsiryhmä, paidoissa näytti olevan jonkun kalastusklubin tekstit, tiedä sitten. Lapset herättivät huomiomme huutelemalla toisilleen ja ohjaajalleen, että sillan alkupäässä oli käärmeitä. Keli oli lämmin, joten käärmeet varmaan heräilivät horroksestaan, ja pakkohan niitä oli mennä katsomaan.

Sitten St Louisin keskustaan syömään. Löysimme hauskan ravintolakadun, ja koska oli riittävän lämmintä, niin jäimme pihalle syömään. Suomessakin saisi kyllä olla tällaisia katuja, myös muulloin kuin Imatralla Big Band -festivaalien aikaan.

St Louisissa oli jotkut painikisat tuona viikonloppuna, sen verran harteikkaita jässiköitä kaupunki oli täynnä. Kävelimme keskustan läpi, tarkoituksena käydä St Louis Bluesin kaupassa ostamassa tuliaisia, mutta tuo kauppa oli kiinni näiden painikisojen vuoksi (kauppa oli stadionin kyljessä ja stadion oli painijoiden käytössä). Matkalla löysimme kuitenkin kaikkea kivaa nähtävää.

Ja tässä vielä yksi kuva kaupungin isoimmasta nähtävyydestä Gateway Archista.

Tämän on muuten suunnitellut suomalainen Eero Saarinen. Walmartin kautta sitten hotellille.

 -Eeva